Varoitus: Tämä kuvasarja saattaa herättää voimakasta inhoa Helsingin kaupungin laillisia viranomaisia kohtaan.
Warning: Viewing this photo gallery might cause strong disgust towards the lawful authorities of Helsinki city.
(Ks. myös / See also:
Kuvia häädöstä / Eviction pictures (10.3.2015).
Lisää kuvia / more pictures.)
Englanniksi kirjoittava bloggaaja löysi Fastholman huvilan vuosi sitten ja tutki paikkaa kameran kanssa:
Mielipide 22.3.2015 9:08
Anni Sinnemäki Jaakko Stauffer Arto Hiltunen
Huoli turvallisuudesta vauhditti Fastholman huvilan purkamista, kirjoittavat apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki, virastopäällikkö Jaakko Stauffer ja tilakeskuksen päällikkö Arto Hiltunen mielipidekirjoituksessa.
Kiinteistöviraston tilakeskuksen päätös purkaa pikaisesti Herttoniemessä sijainnut Fastholman huvila on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä. Julkisuudessa on ollut osittain myös asiaan liittyvää väärää tietoa, jonka haluamme nyt oikaista.
Kun tilakeskus oli saanut tiedon Fastholman huvilan valtauksesta, se pyysi palotarkastajan arvion tilanteesta. Palotarkastajan 5. maaliskuuta antaman lausunnon mukaan vallatun talon käyttöön liittyi korostunut palovaara ja henkilömenetyksiin johtavan onnettomuuden suuri riski.
Lausunnossa määrättiin tilakeskus selvittämään rakennuksen turvallisuuspuutteet sekä toimimaan niiden mukaisesti.
Yli satavuotiaan huvilan elämä päättyi tiistaina 10.3.2015 yllättäen ja surullisesti.
Juhlitaan siis talon kunniaksi sen puutarhassa.
Luvassa:
Ohjelman rakenne on vapaa ja sitä voivat luoda ja tuoda kaikki paikalletulijat.
Tarjoilua on hiukan, mutta juhlijat tuokoon mukanaan antimia yhteiseen pöytään.
Lämpimillä vaatteilla on hyvä varautua. Termarit, istuinalustat ym. mukaan.
*Tuo mukanasi omat jäähyväisesi huvilalle*
Tulo-ohjeet täällä.
https://www.facebook.com/fastholma
https://www.facebook.com/squatmummola
Creat.fi Juuso Paaso 20.03.2015
Kuva: Jussi Helttunen
Fastholman huvila Helsingin Herttoniemessä vallattiin 21. helmikuuta. Squat Mummolaksi nimetty valtaus päätettiin muutaman häätöyrityksen jälkeen voimakeinoin 10. maaliskuuta. Poliisi paimensi valtaajat ulos huvilasta ja tilakeskuksen tilaama kaivinkone alkoi repiä taloa maan tasalle.
Kaupunki toimi tässä poikkeuksellisen tarmokkaasti, sillä purkupäätös oli vain muutaman viikon vanha ja nuorisoasiankeskus oli vielä neuvottelemassa valtaajien kanssa, kun taloa jo purettiin.
Olin niin yllättynyt tapauksesta, että otin yhteyttä kiinteistölautakuntaan ja tilakeskukseen ja tiedustelin, kuka oli määrännyt talon purettavaksi. Useamman päivän soittelun ja sähköpostittelun jälkeen selvisi omituinen tosiseikka: Fastholman huvila purki itse itsensä.
Kiinteistölautakunta oli päättänyt 19. helmikuuta yksimielisesti talon purkamisesta ja tilakeskus toteutti lautakunnan poliittisen tahdon poikkeuksellisen rivakasti. Yksikään kiinteistölautakunnan jäsen ei kuitenkaan ole myöntänyt erityisesti tahtoneensa talon purkamista. Tilakeskuksessa puolestaan ei kukaan yksittäinen virkamies myöntänyt päättäneensä purkupäätöksen toimeenpanosta.
Fastholman huvilan facebook-seinältä:
Kuten moni poliitikko on todennut, tulevaisuutta varten olisi syytä tehdä kunnon selvitys siitä onko tilakeskus ihan tehtäviensä tasolla.
Internet tietää kertoa, että
Juha Hakolallehan voi käydä antamassa asiallista palautetta kasvokkain hänen vaalitilaisuuksissaan, jotka löytyvät täältä:
http://www.juhahakola.fi/index.php?p=1_8_juha-tavattavissa
– Anonyymi
Yle Näkökulma 14.3.2015 klo 13:00 | päivitetty 14.3.2015 klo 13:08
Aktiivinen kansalaisuus, vanhojen rakennusten uusi elämä ja Tilakeskuksen puskutraktoripolitiikka istuvat huonosti samaan Helsingin strategiaan, kirjoittaa kaupunkitoimittaja Sanna Cortés.
Helsingin paraatipaikalla lepattaa muovipressu virkamiesvetoisen kaupunkisuunnittelun ja kansalaisaktiivien törmäyskurssin muistomerkkinä. Pressun alla on se onneton riekale tiiliseinää, joka makasiineista jäi jäljelle parin tulipalon, tuhansien vetoomusten, kaavakiistojen ja torson suojelupäätöksen jälkeen.
Kun muutaman vuoden ajan vielä annetaan sateen piiskata ja tuulen raiskata, alkaa puskutraktori tuntua entistä paremmalta ratkaisulta. Muitakin ideoita on toki esitetty; kaikenlaista kahvilapaviljonkia ja kulttuuritilaa piirretty ihan ammattiarkkitehtien rakkaudesta kaupunkiin. Mutta ei, koska ei.
Vaikka makasiinien puolustamisessa kansalaisaktiiveille tuli klassisesti turpiin, ovat helsinkiläiset sitkeästi senkin jälkeen käyneet taistoon sellaisten rakennusten puolesta, jotka eivät tao kaupungin kassaan voittoa. Ne ovat yleensä rakennuksia, jotka tuottavat kulttuurista lisäarvoa; rakennuksia, jotka ennen kaupunkilaisten ideoita ja intoa ovat kaupungille enemmän tai vähemmän ongelmajätettä.
“Aktiivit hakkaavat turhaan kuukausikaupalla päätään Tilakeskuksen seinään”
Muutamia kertoja sitkeys on palkittu – asukkaat ovat saaneet yhteisiä tiloja, nuoret asuntoja, kaikki kaupunkilaiset paikkoja taiteelle ja tapahtumille. Liian usein kuitenkin tilanne päätyy siihen, että ei, koska ei. Aktiivit hakkaavat turhaan kuukausikaupalla päätään Tilakeskuksen seinään, laativat suunnitelmaa suunnitelman perään aina uusiin muutosvaatimuksiin vastaten, tekevät uskomattomia määriä ilmaista työtä ja jättävät loputtomasti soittopyyntöjä, joihin mykkä kaupunki ei vastaa.
tomistro.wordpress.com 13.3.2015
Viime perjantaina keskustelin ”firman bileissä” talonvaltauksista. Paikalla sattui olemaan henkilö, joka pyöri vuosia sitten samoissa Helsingin valtauskuvioissa kuin minä.
Elimäenkatu 15 vallattiin 2007, Rajasaari kai seuraavana vuonna. Nämä ovat ne kaksi minulle tärkeintä squattia, ne paikat joissa vietin eniten aikaa. Jälkeenpäin tuntuu siltä, että Squat Elimäessä ja Rajatilassa tuli käytyä joka viikonloppu. Olin 22- ja 23-vuotias.
En ollut ikinä valtaustoiminnan ydinporukkaa, niitä jotka laittoivat itsensä likoon ja kaiken liikenevän aikansa rakennusten ylläpitoon. Minä kävin squateilla lähinnä viikonloppuisin: keikoilla, ”hengaamassa”. Näin paljon bändejä, joita en olisi muuten ehkä nähnyt. Osallistuin mielenosoituksiin. Olin mukana lyhytelokuvaprojektissa. Ja kyllä, join jonkin verran kaljaa.
Kaljaa saa täysi-ikäisenä tietysti juoda melkein missä vain ja keikkapaikkoihinkin pääsee rahalla sisään. Eivät vallatut tilat sen takia tärkeitä olleet.
Minulle tärkeintä vallatuissa tiloissa oli se, että ne olivat epäkaupallisia ja omaehtoisia. Kukaan ei sanonut, että näin ei saa tehdä. Kukaan ei pakottanut ostamaaan jotain tai poistumaan. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikki olivat tervetulleita, jos tämän ymmärsivät.
Pelkällä olemassaolollaan vallatut tilat näyttivät minulle sen, että toisenlainen maailma on mahdollinen. On eri asia tietää tämä kuin kokea se. Älyllinen ymmärys vaihtoehdoista jää aina vähän ohueksi, fyysinen kokemus vapaudesta kantaa kai elämän loppuun asti. Nämä kokemukset ovat olleet keskeisiä omassa (poliittisessa) kasvussani. Tiedän, että vaihtoehtoja on olemassa. Tiedän, että kun teemme asioita yhdessä, voimme muuttaa maailman. Vaikka sitten yksi talo kerrallaan.
petrapee.wordpress.com 13.3.2015
Kolme vuotta sitten Fastholman keltaisen talon seinään ilmestyi kyltti, missä kerrottiin talon olevan purkulistalla. Alkoi tapahtumien ketju, jossa sekalainen joukko aktiivisia kansalaisia yritti saada taloa kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Tämä tarina ei päättynyt onnellisesti.
Aloitimme perkaamalla puutarhaa. Piha oli pelkkää ryteikköä eikä sellaisenaan kovin houkutteleva oleskeluun. Kaivoimme vähä vähältä pihan muotoja esiin kunnioittaen puutarhan alkuperäistä henkeä. Melko pian virittelimme myös keskusteluyhteyttä kaupungin suuntaan.
Saimme talon kesällä kahdeksi kuukaudeksi vuokralle. Jatkoimme kunnostustöitä ja suunnittelimme tulevaisuutta. Talossa tehtiin alustava kuntotarkastus ja erilaisia yhteistyöstä kiinnostuneita järjestöjä ja toimijoita saatiin mukaan. Puutarhasta tehtiin hoitosuunnitelma minkä puisto-osasto hyväksyi. Paikan ainutlaatuisuus oli helppo tajuta, mutta halusimme jakaa sen mahdollisimman monen kaupunkilaisen kanssa.
Kun vuokra-aika läheni umpeutumista Tilakeskus ilmoitti, että meidän täytyy hoitaa harmaiden vesien suodatusjärjestelmä ja käymälä määräaikaan mennessä. Tämä oli ehtona neuvotteluiden jatkamiselle. Tämän myös teimme, mutta neuvotteluja ei jatkettu. Jossain vaiheessa Tilakeskus halusi ostotarjouksen. Teimme sellaisen, mutta se ei kelvannut. Heillä ei myöskään ollut halukkuutta neuvotella keinoista, joilla saataisiin ehdot kaikkia osapuolia tyydyttäväksi.
Itse asiassa Tilakeskuksella ei ollut halukkuutta mihinkään. Sieltä ei saanut avainhenkilöä kiinni, hän ei vastannut viesteihin eikä yhteydenottopyyntöihin. Odotimme, että asia olisi tullut Tilakeskukselta kaupunkisuunnittelulautakunnan käsiteltäväksi. Ei tullut. Vähitellen porukkamme alkoi väsyä ja suurin into laantua. Ihmisiä veivät muut kiireet ja Fastholman talo seisoi tyhjillään. Se tässä varmaan oli tarkoituskin.
Hiljaiselon rikkoi uusi purkuilmoitus. Asiasta nousseen metelin vuoksi järjestettiin silmänlumeeksi tarjouspyyntökierros. Tilakeskus jatkoi yksipuolista ehtojen sanelua ja pelotteli pienet yhdistykset epärealistisilla kunnostuskustannuksilla. Yhdistykset eivät ehtineet järjestäytyä, ja yksin kukaan ei uskaltanut ottaa vetovastuuta. Lopputulos oli mitä Tilakeskus toivoikin. Yhtään varteenotettavaa tarjousta ei määräaikaan mennessä tullut.
Valtaajat olivat Tilakeskukselle viimeinen pisara. Porukallamme ei ollut valtauksen kanssa mitään tekemistä, mutta seurasimme mielenkiinnolla junioreiden tekemisiä. Ehkä nuoret saisivat jatkettua työtä, mitä me väsähtäneet aloitimme. Kukaan vaan ei tajunnut, kuinka kiire Tilakeskuksella oli. Huvila ei ollut enää pelastettavissa. Oikeastaan se päätös oli tehty jo kolme vuotta sitten.
Fastholman huvilaa tyhjennettiin poliisivoimin Herttoniemessä tiistaina. Purkaminen aloitettiin välittömästi sen jälkeen. Leif Rosas/redstar
Helsingin kaupunki lopetti tiistaina Fastholman talonvaltauksen (HS 11. 3.). Järjettömäksi on kaupungin toiminta mennyt, jos kaupunki ei enää tajua talonvaltausten arvoa.
1980-luvun alussa asuimme noin kolmen vuoden ajan Suomen ensimmäisessä vallatussa asuintalossa. Poliisi ja kaupunki suhtautuivat meihin ihmettelevästi mutta samalla rennosti ja kunnioittavasti. Vuosien väännön jälkeen kaupunki solmi Pihlajamäen “Arkin” kanssa vuokrasopimuksen.
Sillä välin oli ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olimme talkoovoimin ja vähällä rahalla panneet talon kuntoon. Muun muassa Koijärvi- ja Prosenttiliikkeen “toimintaryhmien” kokouksia pidettiin usein meillä.
Yhteisömme asukkaiden urat hoito- ja sosiaalityössä, pienyrityksissä, opetusalalla, tutkimuksessa ja taiteessa saivat alkunsa vallatussa talossa. Arkkimme toimi Pihlajamäen ostarin nuorten ilmaisena, epävirallisena nuorisotilana.
Kaiken maailman hullut ja kiertolaiset olivat myös usein vierainamme, joten kai Arkki oli myös jonkinlainen sosiaalitoimisto. Ainakin se oli meille tärkeä elämänkoulu.
Fastholman talonvaltauksen lopettaminen yllätyshyökkäyksenä ja talon pikainen purku kertovat yhteiskunnasta, joka on rikki. Yhteiskunta tarvitsee ihan toisenlaisia korjaustoimia kuin poliisin voimankäyttöä ja vanhojen rakennusten tuhoamista.
Jussi Kivi
Rosa Liksom
Thomas Wallgren
Helsinki
12.3. aamulla tilakeskuksen työntekijät eivät voineet olla huomaamatta rakennuksen pääsisäänkäyntiin kohdistunutta asiakaspalautetta. Hajonneet ovet ja ikkunat ovat todiste kaupungin jatkuvista virheistä ja mielivallasta.
Solidaarisuutta squattaajille ja tulta tilakeskukselle!
Kokoontuminen klo 19: Vuosaari, Mosaiikkitori (Vuotalon ja Kolumbuksen välissä)
Kokoontumisia samassa paikassa myös klo 20 ja klo 21.
Tulo-ohjeita saa illan aikana myös numerosta 0466203227
Perjantai kolmastoista (varo mustia kissoja ja rikottuja peilejä!),
kello 19.00=>
Talo meni alta mutta nyt biletetään! Yllätysartistit ja yllätys-DJ:t! Paikka ilmoitetaan myöhemmin, mutta veri vetää itään.
Omat eväät & kaverit mukaan!
Tapahtuma facebookissa: https://www.facebook.com/events/1731843490375265/
Seura | Oletteko muuten huomanneet | 12.3.2015 12:21
Oletteko muuten huomanneet, että Helsingissä aina silloin tällöin vallataan tyhjillään olevia taloja?
Talonvaltaajat ottavat käyttöön useimmiten kaupungin omistamia, pitkään tyhjillään olleita tiloja, joita kohtaan kukaan ei ole pitkään aikaan osoittanut kiinnostusta. Mutta valtauksen alettua kiinnostusta löytyy aina hämmästyttävän nopeasti ja monesta suunnasta.
Virastot kiinnostuvat, virkamiehet kiinnostuvat, poliisi kiinnostuu, naapurit kiinnostuvat, media kiinnostuu, ja äkkiä puoli Suomea on kiinnostunut hylätystä rakennuksesta.
Viimeksi talo vallattiin pari viikkoa sitten Herttoniemessä, kun kohteena oli Fastholman huvila.
Valtaajat kertoivat huvilaan siirryttyään, että he aikoivat tehdä Fastholmasta (tai Mummolasta, kuten olivat sen uudelleennimenneet) koko lähialueen yhteisen tilan, jossa järjestetään erilaista toimintaa ja mahdollisuuksia tavata ihmisiä. Valtaajat toivottivat kaikki tervetulleiksi mukaan kehittämään ja järjestämään toimintaa.
Mutta tiistaina 10.3. Helsingin kaupunki jyräsi Mummolan maan tasalle.
Erääksi painavaksi syyksi mainittiin valtaajien oma turvallisuus. Kaupungin mielestä vanha talo oli siinä kunnossa, että se oli turvaton ympäristö.
Että jos vaikka hirsi putoaa päähän. Mutta vähintään yhtä turvaton ympäristö on vaikkapa Helsingin yöelämä, mutta se on ihan allright, koska se on laillista ja veronalaista hengailuympäristöä. Ja jos loukkaantumisia aletaan laskea, niin eiköhän puistoissa ja urheilukentilläkin satu kaikenlaista huomattavasti enemmän kuin jonkin vallatun talon Kropotkin-lukupiirissä.
Valtaajien oman turvallisuuden vuoksi poliisi rikkoi talon oven, repi valtaajat väkisin ulos talosta ja välittömästi sen jälkeen kaupungin kaivinkoneet repivät talon perustuksiin saakka alas.
Taas syntyi epäluottamusta nuorten ja kaupungin, nuorten ja systeemin välille.
Kaupungin mukaan pelkät Fastholman purkukustannukset ovat 75 000 euroa. Siihen vielä päälle poliisioperaation kustannukset. Kyllä tiistain saldo lähentelee varmaan 100 000 euroa. Siis 100 000 euroa verorahoja.
Minun verorahoja, perkele!
No miten minä sitten olisin lähtenyt tätä talonvaltauskiistaa ratkomaan?
Katsotaanpa.
Puhelin soi aamutuimaan. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen virkamies soittaa Herttoniemessä sijaitsevaan Fastholman huvilaan liittyvästä yllättävästä käänteestä. Kiinteistöviraston tilakeskus on yllättäen kutsunut poliisit tyhjentämään vallattuna olleen huvilan nuorista ja tilannut paikalle purkutraktorin kaatamaan talon saman tien.
Minulle soitettiin, koska olin kiinteistölautakunnassa eri yhteyksissä pyrkinyt pelastamaan huvilan, ja toisaalta valtauksen alettua olin toiminut jonkinlaisena tulkkina nuorisoasiainkeskuksen ja tilakeskuksen kovin erilaisten maailmankuvien välillä.
Vaikka vuosien kuluessa olin tottunut kaupungn virastojen suunnalta erilaiseen ajattelemattomaan hallintopönötykseen, yllätyin nopeasti käynnistyneestä purusta. Olin nimittäin vain muutama työpäivä aikaisemmin lyhyessä käytäväneuvonpidossa yhdessä tilakeskuksen päällikön Arto Hiltusen ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen kanssa tuumaillut, ettei kiinteistöviraston pidä lähteä valtauksen suhteen hötkyilemään. Nuorisoasiainkeskuksen sopi hoitaa kaupungin puolelta yhteydenpitoa valtaajiin oman kokemuksensa selkänojalla ja diplomatialla.
Mitään kiirettä asiassa ei ollut: rakennuksella tai sen ympäristöllä ei ollut tiedossa kaupungille muuta käyttöä ja vielä alkuvuodesta taloa oli yritetty myydä järjestöille, hinnalla millä hyvänsä, vaikka eurolla. Lisäksi vaikutti siltä, että vuonna 2011 haettu purkulupa oli vanhentunut.
Kuultuani siis aamulla puhelimessa purkutoimien käynnistyneen, soitin tietysti ensiksi Hiltuselle ja Sinnemäelle. Nämä olivat molemmat kaupungin kiinteistöviraston yhteisellä työmatkalla Ranskassa. Kumpikin oli tiedostani aidosti hämmästynyt. Sitten soitin rakennusvalvontaan, mistä kuulin, että vanha purkulupa vastoin odotuksia olikin voimassa eli toimenpiteellä oli siis muodollinen edellytys.
Selvittäessäni asiaa lisää ilmeni, että tilakeskuksen väliporras oli tässä asiassa käyttänyt omaa harkintaansa. Etsin asiasta vastaavat virkamiehet ja tivasin syitä hoppuiluun. Lautakunnan purkupäätöksen ja voimassa olevan purkuluvan ohella riittäväksi perusteeksi koettiin se, että pelastuslaitos katsoi kiinteistössä olevan vaarallisia tulisijoja, ja että sen palotiet oli tukittu kulkuesteillä sekä, että siellä oli käytetty vaarallisia sähkölaitteita.
Kerroin, että tietojeni mukaan sähköt rakennuksesta oli kyllä katkaistu jo edellisellä viikolla; toisaalta tulisijojen käyttökielto oli hyvin valtaajien tiedossa ja barrikadikin oli talossa vain tiedossa olleen tyhjennysuhan takia. Riskien kannalta yksinkertaisin lääke olisi ollut vain tilanteen rauhoittaminen tilakeskuksen puolelta. Tiesin myös itse paikalla käyneenä sen, että talon yleinen kunto ei ollut huono. Mitään lehdissä spekuloituja sortuvia rakenteita tai aistein havaittavia sisäilmaongelmia talossa ei ollut.
Yhteenvetona tulkitsen, että talon purkamiseen ei oltu lähdetty pahantahtoisuuden, vaan näkökulman rajoittuneisuuden takia. Toimenpiteen takana oli selvästi mielestään yhteisen edun asialla olevien virkamiesten kyvyttömyys nähdä asiaa omaa virastoa laajemmasta perspektiivistä. Juuri näin syntyy sellaista ankeuttamista, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin rakennusviraston pulmiin liittyen.
On hyvä avata sekin, miksi lautakunta päätyi lopulta hyväksymään kiinteistön purun. Kiinteistövirastossa oli vuonna 2011 tultu siihen tulokseen, että kun kaupungilla ei ole huvilalle omaa käyttöä eikä rahaa sen korjaamiseen eikä museo vaadi sen suojelua, se kannattaa purkaa. Lautakunta puuttui tähän ja katsoi, että sen sijaan tulisi järjestää talon myynnistä tarjouskilpailu. Siihen ei kuitenkaan valitettavasti saatu yhtään odotettua yleishyödyllisen toimijan tarjousta. Tämän jälkeen purkuesitykselle ei jäänyt vaihtoehtoja.
Kuitenkin juuri nyt purkutyön käynnistämisen kohdalla sivuuttui se, että nuorten tekemä talonvaltaus muutti tilannnetta oleellisesti. Valtaajien karkottaminen rakennuksesta oli hätiköityä ja tarpeetonta, koska kaupungin kannalta juuri tällaisen kiinteistön valtaaminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus.
